18. helmikuuta 2017

Ruuti on niin ROP

Pohjavillaton poika pokkasi tänään kolmannen sertinsä ja Suomen muotovalio-anomus on laitettu liikkeelle! 

Maija Mäkinen lausui Rutun seuraavasti:
Vahva, maskuliinen uros, jolla hyvät mittasuhteet. Voimakas urosmainen pää. Hyvin kiinnittyneet korvat. Hyvänmalliset silmät, mutta ilme voisi olla itämaisempi. Hyvät leuat ja purenta. Syvä kallo. Hieman löysää kaulanahkaa. Tilava runko. Tasapainoiset rodunomaiset kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvät reidet. Vahva selkä ja häntä. Hyvä karvanlaatu, mutta turkki ei parhaimmillaan. Liikkuu tasapainoisesti ja yhdensuuntaisena. Vanttera kokonaisuus, johon toivoisin hieman lisää itämaista eleganssia. 

Tuomari virkkoi minulle ensialkuun, että kerrankin on sitä karhunkaatajan vahvuutta ja olemusta, mitä näiltä puuttuu! Ruutin kroppaa käpäillessään tuumasi näiden olevan kovin kapeita nykyisin. (Teki mieli tokaista, että joo, ootapa kun haen Kiusan..) Kehämme hän päätti lauseeseen, että ei voi vastustaa tämän karhun palkitsemista. 
Minäkö muotovalio? Ja karhunkaataja?
Näistä kisoista Kiusa noukki EH 1:n, kuten odotinkin. Kiusa piti upeaa turkkiaan yllä liki puoli vuotta; viikkoa vaille näyttelyyn nimittäin. Kapiselta, ylikasvaneelta ketulta näyttävän koiran tuomio kuuluu seuraavasti: 
Elegantti narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Kaunis ilme. Hyvät korvat ja itämaiset silmät. Oikea purenta. Toivoisin hieman voimakkaampaa kuono-osaa. Hyvä kaula. Tasapainoisen niukat kulmaukset. Riittävä luusto. Hyvät käpälät. Hyvä runko. Hyvä häntä. Oikea karvanlaatu. Hyvä urajiro, mutta voimakkaassa karvanlähdössä tänään. Liikuu kapeasti sekä edestä että takaa. Hyvin sivusta, joskin takana voisi olla enemmän työntöä. Miellyttävä käytös. Esiintyy hyvin.

Kiusan kohdalla tuomari mainitsi vielä erikseen tuosta eleganssista, ja valitteli ettei se tällä kertaa riitä. Ja, että Kiusassa on juuri sitä, mitä olisi urokseen vielä toivonut. Jäi mielikuva, että tämä tuomari arvosti akitan alkuperää. Tuntui hakevan hienostunutta japanilaista karhukoiraa. Pisteet siitä! Ei kauaksi heitä omasta alkukantaisesta akitaihanteessa. Mahtavaa myös, että arvostelulipukkeet olivat täynnä tekstiä. Ruutin kohdalla meni jo yli rivienkin. Arviostahan me maksamme.
Ajalta, jolloin en näyttänyt kapiselta!

Ruutin "näyttelyura" on koostunut seitsemästä näyttelykerrasta seuraavanlaisesti:
3 x SERT ja ROP + 1 x CACIB
3 x ERI 1
1 x EH 1

Ja uskokaa tai älkää, itse uskon, että tähän on hyvä lopettaa. 
Itselle on huimaa, että ensimmäinen näyttelykoirani on 3/7 näyttelyssään rotunsa paras ja FI MVA-tittelin arvoinen. Miksi vaatisin enempää?  Ei meistä kumpikaan siitä touhusta nauti. Kehässä on kivaa kummallakin, koko sen kolmisen minuuttia. 
Mutta, kun seisoo kahden koiran, kevythäkin ja toisen ihmisen kanssa samalla neliön tilalla tukalassa ja meluissassa hallissa, kehän ollessa toista tuntia myöhässä, miettii miksi ihmiset tekee tätä! Jotkus lähes joka viikonloppu. 
Vielähän tässä jää työstettäväksi yhden sertin Kiusa, jos innostun.. Eikä sitä varmaksi toki tiedä, jos johkin spesiaalinäyttelyyn tai vaikka veteraanikehään ukon vielä vie.

Päivän päätteeksi nassutettiin kuitenkin kaninkorvia, nautittiin ylimääräinen ateria ja tehtiin pitkä lenkki vapaapaineineen hangessa. Siinä sitä näkee olosuhteet, johon omat koirat on luotu. 

Tähän vielä Ruutin loppulaulu :D

Mä olen niin ROP

Jos sä tahdot pitää hauskaa
Niin lähde mun mukaan
Tänään pureudutaan muotoaatteisiin
Olen huomattavaa seuraa, aktiivinen ukkeli
Olen pirteä ja aina iloinen

Mä olen niin ROP, mä olen niin ROP..

Oo...
Tuun sun kainaloon
Kirputtaan ja näkymään
Mä olen playboy
Siksi luoja mut loi
Se on mun työ
Sänkyyn ilmestyn joka yö..

Siellä missä lapset,
Missä isot ihmiset;
Minä litkimässä kaikkien naamaa 

Mä olen niin ROP
Menen muodon mukaan

Mä rentoudun
Syön jänönkorvaa
Aina sopeudun
Mä olen niin ROP


Jee.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti